Tällä kertaa kuvien kera

Mikä niissä kipoissa ja kupoissa, eli tällä kertaa nyt vaikka siinä lasitavarassa sitten, niin viehättää? En ole asiaa sen syvällisemmin aiemmin miettinyt, mutta jos sitä nyt sitten koittaisi jotain kevyttä pohdintaa, näin tekstin muodossa tuottaa.

Tavaroilla jotka tarttuvat kierrellessä käteeni tai jotka päätyvät omiin hoteisiin, ei ole mitään selkeää yhtenäistä linjaa. Pidän tavaroista, jotka ovat _minun_ mielestä kauniita. Tietysti mielenkiinnon voi herättää myös tavaran mahdollinen harvinaisuus ja suunnittelija. Haluan että tavaran alkuperä on tiedossa, että tiedän mistä tavara on kotosin, milloin tehty ja kenen tekemä. Mitä vanhempi tavara, sitä herkemmin sillä voi olla myös jokin hyvin erikoinenkin käyttötarkoitus, joka ei välttämättä enää nykypäivänä ole niin tiedossa. Esimerkiksi Arabia on tehnyt posliinisia silmänhuuhtelukuppeja, joita voisi ehkä erehtyä luulemaan huonosti muotoilluiksi munakupeiksi (ei se muna mahtuisi siihen).

Itselleni haalimissa tavaroissa on kyllä huomattavissa jonkinlainen selkeyteen pyrkivä tyylisuunta. Useimmat itselleni tallettamani kipposet siis noudattavat melko selkeää ja suoralinjaista tyyliä. Niissä saattaa olla paljon väriä tai kuvioita, mutta aina myös jokin tekijä, joka saa ne, ainakin minun omasta mielestäni, sellaisiksi tasapainoisella tavalla kauniiksi. Niissä on ehkä jotain samantyyppistä symmetriaa, kun kasveissa. Toistuvia kuviota tai muotoja.










Noh, oli syy mikä tahansa, on mielestäni ihanaa, kun voin täyttää arjen  askareet pienillä kivoilla asioilla. Kuten vaikkapa laittaa tiskaamisen jälkeen ihanat violetit tulppaanit Annikki Hovisaaren Arabialle tekemään maljakkoon. (Hah, niinkun joskus muka tiskaisin! Tässä oltiin nyt selkeästi lipsumassa sellaisen koti-idylli bloggarin mielikuvitusmaailmaan... Sanotaan ennemmin vaikka että imuroinnin yms. ei-niin-mukavan kotipuuhan jälkeen, on kiva piristää itseään kauniilla asioilla).

Kun tavaroita on paljon, on hauska katsella niitä ja miettiä, miten eri ihmiset, eri aikakausilla, ovat kaikki tehneet jotain oman näköistään, johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Nappasin äkkiä iskän ja minun "myytävää" laatikosta muutamia esineitä kuvaamista varten. Hienosti sattuivat olemaan kaikki kolme, sinisen eri sävyjä omaavia esineitä. Minun suosikkini noista, on tuo Harlekiini kynttilänjalka. Se on todella ohutta ja kaunista sinistä lasia, kauniisti muotoiltu ja selkeä.

Koitin etsiä vähän tietoa näistä suunnittelijoista ja noista tavaroista mistä nuo kuvatkin olen nappassut. Seuraavaa löytyi: 

Nanny Still

Elänyt 1926 - 2009. Valmistui taideteollisesta metallitaiteen osaltolta vuonna 1949. Hänet palkattiin heti valmistumisen jälkeen Riihimäen Lasille, hänen voitettua pohjoismaisen muotoilukilpailun. Nanny Still työskentelikin Riihimäen Lasi Oy:llä vuodet 1949 - 1970 tehden niin taidelasi- kuin käyttöesineitäkin. Nanny Still oli monipuolinen suunnittelija, tehden niin kaikkea niin koruista paistinpannuihin. Tunnetuimmat työt tehty Riihimäen Lasille, mm. Harlekiini, Grapponia ja Flindari. Harlekiini-sarja on suunniteltu vuonna 1958 ja se on ollut tuotannossa vuosina 1958-1968. Riihimäen lasi valmisti aluksi sarjaa myös vihreänä, mutta Nanny Still hyväksyi vain turkoosinsinisen värin. Voisi kuvitella, että jos tuollaisen vihreän Harlekiinin sattuisi löytämään, niin että se voisi olla ihan jo jonkin arvoinenkin.

Nanny Still - Harlekiini

Tamara Aladin

Syntynyt 1932. Valmistui taideteollisesta keramiikkalinjalta vuonna 1955.  Aladin teki lasia 70-luvulle saakka Riihimäen Lasilla (1959-1976). Hän suunnitteli niin talous- kuin vientilasiakin. Paljon hänen töitään vietiin mm. Saksaan. Tunnetuimpia töitä mm. Kehrä- ja Koralli sarjat. Suunnitellut Riihimäen Lasille 150 esinettä, mutta todellisuudessa luku on isompi, koska teki paljon esineitä myös anonyymisti. Tästä alla olevasta maljakosta löytyi seuraavat tiedot: Maljakko 1462. Suunniteltu: 1966. Tuotannossa: 1967-1968. Saara Hopeallahan on se aika tunnetukin näppyläkulho, mutta tämä Tamara Aladinen maljakko ja se kulho eivät kyllä millään tapaa ole mitenkään samaa sarjaa, vaikka molemmissa noita näppylöitä onkin.

Tamara Aladin - Maljakko 1462

Inkeri Toikka

Elänyt 1931 - 2009. Os. Iisalo. Opiskeli taideteollisessa keramiikkataidetta ja valmistui 1955. Työskenteli sen jälkeen Arabia Oy:llä vuosina 1955-1958. Oli harjoittelijana Nuutajärven lasitehtaalla kesän 1956. Meni naimisiin Oiva Toikan kanssa vuonna 1957. Asuttuaan Sodankylässä, palasivat he Nuutajärvelle, jossa Oiva Toikka työskenteli muotoilijana ja Inkeri Toikka opetajana. 70-luvulta alkaen myös Inkeri Toikka työskenteli jälleen lasitehtaalla. Inkeri Toikka on varmasti jäänyt aika paljon miehensä varjoon. Oiva Toikkahan on varmasti yksi tunnetuimmista suunnittelijoistamme. Kuka olisi voinut välttyä niiltä sadoilta linnuilta, joita Oiva Toikka on meille suunnitellut ja joita monet eri liikkeet ovat valinneet valikoimiinsa. Noh, onhan se, lintu, sellainen helppo ja kaunis sisustuseläin.

Inkeri Toikka - Pastoraali

Kaikista kivointahan näitä omia aarteita on käyttää silloin, kun muutkin voivat niistä iloita. Tuskin aina kaikki vieraat niin edes huomaavat, että olen mahdollisesti tarjonnut heille kahvit juuri jostain eritysestä kupista, jonka olen juuri sitä hetkeä varten valinnut. Eikä sillä ole niin edes väliä, huomataanko vai ei. Tärkeää on se, että itse tulen näistä asioista iloiseksi ja tietysti myös se, että tarjoiluastia täyttää käyttövaatimuksensa. Muotoilu on parhaimmillaan silloin, ainakin minun mielestä, kun sitä ei oikeastaan edes huomaa. Silloin, kun esine miellyttää niin silmää, kuin myös sopii hyvin käteen ja pysyy siinä.

Siskon kanssa tykätään aina puuhastella yhdessä kaikenlaista. Usein kun näemme toisiamme, asumme siis eri kaupungeissa, niin teemme ruokaa. Ruokailuun liittyy aina myös tietysti se pöydän kattaminen ja siskoni kanssa tykätäänkin laittaa aina pöytä koreaksi. Kuvassa on meidän aamupala/brunssi viime keväältä. Astioina nuo Iittalan Taika astiat, jotka minulla on ihan arkiastioina. Lisäksi Colorina-aterimet, Veikko Orvolan Relief-juomalasit ja Wirkkalan mehulasit. Ja onpa muuten pöytänä yksi kivoimmista kirppislöydöistäni, siitä vaikka parempi kuva joskus toiste. On se vaan mukava tapa aloittaa päivä, kunnon aamupalalla. Eikä se ole aterioinnin tyypistä kiinni, että voiko sitä kattaa sekaan myös osan aarteistaan. Miksikäs ei, käyttöönhän ne on tarkoitettu? (Käyttöön ja käyttöön, ihan kaikille tahmatassuille en esimerkiksi noita mehulasejani antaisi. Ovat tosi ohutta lasia ja hajoavat varmasti myöskin tosi helposti)