Niin. Onhan tätä blogiasiaa hohhailtu nyt varmaan ainakin Joulusta asti. Niin on hohhailtu kyllä paljon kaikkea muutakin, joten suotakoot meille lupa aloittaa tai olla aloittamatta bloggereina ihan omaan tahtiin. Omaan tahtiin tuppaa tuo elämä muutenkin kulkemaan, vaikka kuinka yrittäisit sitä ohjastaa. Ainakin meilläpäin.
Tarkoituksena olisi kirjoitella tänne tästä isäni aloittamasta ja minutkin mukaansa temmaneesta asiasta, eli erilaisista kipoista ja kupoista. Oikein sanottuna siis, Suomalaisesta designista, lasista, posliinista, niin käyttö- kuin taidelasistakin. Lisäksi meille on kertynyt myös paljon emalia sekä aterimia. Myös erilaisia tuoleja Faneteista aina mitä erikoisimpiin löytöihin on mökillä jemmassa. Mm kaksi Eero Saarisen Tulip tuolia odottelee kunnostusta.
Silmää hivelevimmät tapaukset usein jäävät sitten omiin tarpeisiin. Onhan se nyt aivan välttämätöntä omistaa yhteensä 30 erilaista snapsilasia ja noin tuhat kirjaa. Noh, vitsit sikseen. Äitiä tehokkaasta toiminnasta kiittäen, eivät tavarat ole kuitenkaan päässeet valtaamaan eloamme täysin, eikä keräilyä tarvitse vielä pitää huolenaiheena. Tietysti epäjärjestys on turhauttavaa, mutta pikkuhiljaa poimimme timantit helmien joukosta, pitäen itsellämme ne kaikista ihastuttavimmat ja laittaen eteenpäin muut. Tällöin myös se järjestys palautuu ja mökkikin vapautuu varastotehtävistään ihan lomailukäyttöön. Kodeissamme, siis minun kodissani ja vanhempieni kodissa, roikkuu myös katosta yksi jos useampikin keräilylöytö, hyvin valaisevat ainakin. Että ihan tarpeeseenkin noita tavaroita on hommailtu.
Välillä pitää koittaa tosiaan myös luopua joistain tavaroista. Olemmekin nyt tänä kesänä, käyneet pariin kertaan täällä Jyväskylässä, Sepänaukiolla myymässä joitakin aarteistamme. Suunnitelmissa olisi myös lähteä käymään Helsingissä vielä tämän syksyn aikana, myymistouhunmerkeissä tietysti. Jospa sitä saisi vaikka oikein ison satsin myytyä ja sitä kautta taas vähän tilaa mökille.
Tänne blogiin varmastikin kirjoittelemee niin minä kuin isänikin. Koko ikänsä toimittajana toimineena ihmisenä, uskoisin että kyllä tuo Lassekin innostuu, kunhan vain saa homman rullaamaan. Tiedä sitten miten onnistuu kirjoittelu ilman deadlineja ym. työelämään liittyvää aikataulutusta. Veikkaan, että sitä tekstiä joko tulee tai sitten ei tule. Helppoa!
Itse aion ainakin ihan ekaksi todennäköisesti kuvata astiakaappini sisällön ja kertoilla, mikäli tavaroilla on jokin tarina. Kenen tekemä ja milloin, miten päätynyt minulle ja miksi olen juuri kyseisen tavarankappaleen itselleni haalinut. Kuvia tietysti myös. Kuvaamista pitääkin ehkä vähän harjoitella tai sitten värvätä sisko ottamaan oikeasti hyvät otokset. Häneltä kun löytyy ihan kunnollista välineistöäkin, itseltä vain pikku näpsä, joka kyllä ihan hyvä kamera sekin, ja kännykän kamera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti